Teatterilähtöisten menetelmien asiantuntija, Proimpro Oy:n toimitusjohtaja ja vuorovaikutusmuotoilija Simo Routarinne on kiinnostunut vuorovaikutuksesta erilaisissa valta-asetelmissa. Hän on kirjoittanut aiheesta vuonna 2007 ilmestyneen kirjan Valta ja vuorovaikutus, joka käsittelee statusilmaisua. Routarinne on koulutukseltaan näyttelijä ja kokenut vuorovaikutuskouluttaja, joka käyttää metodinaan toiminnallisia menetelmiä – konkreettisia simulaatioharjoitteita.

Harjoitteiden avulla opitaan tunnistamaan tyypillisiä toimintamalleja ja kokeilemaan turvallisesti myös toisin toimimista haastavissa arjen tilanteissa – liittyvät ne sitten johtamistaitoihin, kulttuurien tai sukupuolten välisiin eroihin tai itsensä kehittämiseen.

Tavoitteena on helpottaa vuorovaikutustilanteita haastavissakin ympäristöissä. Kriisien ratkaisuun erikoistunut professori Barbara Tint Portlandin yliopistosta on kiinnostunut samoista asioista ja nyt kaksikko on ryhtynyt yhteistyössä kehittämään statusilmaisua kriisinratkaisun välineeksi.

Työ on vasta aluillaan: juuri nyt Tint ja Routarinne yrittävät luoda käsitteistöä, jossa tiede ja taide voivat kohdata. Se ei ole ihan helppoa. Barbara Tintin mukaan improvisoijien puhuessa statusilmaisusta, he niputtavat siihen paljon myös arkiajattelulle tyypillisiä stereotypioita esimerkiksi sosioekonomisesta statuksesta.

Työn alla on nelikenttä, jossa osansa muodostavat statusilmaisu, valta-asema, rank eli titteli ja esteem eli oma arvio. Statusilmaisu on sitä, mitä teet tai et tee vuorovaikutuksessa. Valta-asemalla kuvataan erilaisia vastakkainasetteluja, kuten valkoinen pohjoismainen nainen – valkoinen pohjoismainen mies, valkoinen keski-ikäinen mies – musta keski-ikäinen mies tai enemmistö – vähemmistö. Titteli merkitsee asemaa hierarkiassa: oletko opiskelija, valmistunut, iso pomo vai keskijohdon edustaja. Neljäs kenttä esteem kuvaa omaa arviota omasta tittelistä – tai muista nelikentän osista. Työparin tavoitteena on tämän nelikentän käyttöönotto erilaisissa kriisien ratkaisutilanteissa kentällä.

Harjoitteiden avulla etsitään keinoja, miten konflikti saataisiin ratkottua. Ilmaisu on välineenä tilanteissa, jotka etäännytetään todellisuudesta fiktiivisillä henkilöillä. ”Ensin on löydettävä mekanismit fiktion turvaverkossa ennen kuin voidaan mennä ratkomaan todellisia tilanteita”, Routarinne täsmentää ja kuittaa, että oikeastaan kyseessä on matkan tekeminen kohti todellisen elämän tilanteita.

Pidemmällä tähtäimellä, työparin tavoitteena menetelmän kehittämisessä on ongelmien ratkominen myös vakavissa kriisipesäkkeissä. Jo nyt on olemassa statusilmaisun työkalupakki sukupuolten välisten erojen käsittelyyn sekä monikulttuuristen työyhteisöjen ja johtamisen kommunikaatiotilanteiden helpottamiseen – neutraalista työympäristöstä kohti voimauttavaa toimintatapaa.

Statusilmaisun avulla voidaan tutkia käyttäytymisen todellisia syitä: sitä, ovatko kyseessä kulttuurierot tai jokin muu seikka. Sen avulla voidaan myös tutkia toisten käyttäytymistä olemisena ja ehkä kokeilla toisenlaista olemisen tapaa itsekin.

”Kysymys on jännitteiden purkamisesta ja joustavuuden lisäämisestä. Poteroitumisen sijaan yritetään yhdessä löytää tie ulos stereotyyppisistä roolien rajoista”, Routarinne summaa. "Menetelmää voidaan käyttää myös itsetutkiskelun välineenä, koska ihmisellä on valta muuttaa ennen kaikkea itseään ja omaa käyttäytymistään."

Jollain aikajänteellä on syntymässä statusilmaisun työkalupakki myös vakavien konfliktitilanteiden ratkomiseen akuuteilla kriisialueilla. Työ on monimutkaista, kun toinen on tieteen ja toinen taiteen tekijä. ”Vielä on matkaa valmiiseen tuotteeseen, mutta parin vuoden sisällä voisimme päästä jo kentälle.”