”En käännä sanoja vaan käännän ajatuksia”, totesi kirjallisuuden kääntäjä Laura Jänisniemi. ”Hyvän suomennoksen tunnistaa siitä, että sitä on hyvä lukea, se herättää tunteita, siinä on hyrisyttävän ihania oivalluksia ja lukija unohtaa lukevansa alun perin toisella kielellä kirjoitettua tekstiä”, Jänisniemi luetteli.
Luovalla kohtaamispaikalla eri alojen kääntäjät keskustelivat onnistuneen käännöksen merkityksestä, tekstin laadusta sekä tekemisen haasteista.
Näkökulmia aiheeseen avasivat kirjallisuuden suomentaja Laura Jänisniemi, videopelien kääntäjä Riikka Karhila, av-kääntäjä Sari Luhtanen sekä asiatekstikääntäjä Liisa Laakso-Tammisto. Keskustelua johti Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton av-kääntäjien jaoston puheenjohtaja Anna-Maija Ihander.
Tiivistettyä tekstiä
”Laatu on sitä, että teksti soljuu ja ryhmittyy kauniisti kuvan kanssa”, Luhtanen kuvaili ja sanoi tiivistämisen olevan av-kääntämisessä se kaikkein tärkein juttu. Käännettävästä draamasta pitää ensin muodostaa kokonaisvaltainen näkemys katsomalla se läpi rauhassa useaan kertaan sekä paneutumalla päähenkilöiden virkkeisiin ja puheenryhmiin.
Riikka Karhila kertoi tyystin erilaisesta käännösprosessista videopelien parissa: ”Kääntäminen alkaa jo pelin kehitysvaiheessa. Saamme vain tekstitiedostot haltuumme ja tässä vaiheessa ei ole tietoa mihin yhteyteen kukin sana liittyy”. Videopelien kääntämiseen liittyykin hämmästyttävä paradoksi: ”Työskentelen pelkän tekstin kanssa, mutta lopputulos eli peli on täyttä audiovisuaalista tulitusta”, Karhila totesi.
”Hyvä kääntäjä tekee siankorvasta silkkipussukan”, Laakso-Tammisto valloitti sanonnallaan. Hän asettautuu työssään asiakkaan viestinnän välineeksi. ”Teksti kehittyy yhteistyössä, edestakaisin veivaamisessa”. Omia sanontoja testataan myös laajan kollegaverkoston sisällä.
”Jos tv-ohjelmassa ei olisi suomennoksia, ajatus siitä, mitä sanat ovat suomeksi, katoaisi vähitellen”, Luhtanen kertoi av-käännösten merkityksestä. Taustatyötä täytyy tehdä valtavasti, jotta käsitteet ja erikoissanastot tulevat tutuiksi.
Käännöksiä kiireen keskellä
Kiire käännösalalla on puhujien mukaan lisääntynyt huomattavasti: ”Jos ei vastaa jollekin asiakkaalle vartissa, ei ole olemassa”, Liisa Laakso-Tammisto kuvaili huolestuttavaa muutosta. Hän kertoi rytmin olevan hektinen ja monet vilkuilevatkin sähköpostia kokoajan ettei mikään työ menisi sivu suun. ”Kiire on asuste”, Laakso-Tammisto totesi.
Luhtanen vieroksui tämän päivän trendiä, jossa pitää tuottaa tietty määrä tekstiä joka päivä: ”Välillä pitäisi pysähtyä vain ajattelemaan pariksi päiväksi, katsoa kuvia ja aktivoida sanastoa päässä. En halua tuottaa bulkkia”.
”Hyvällä kustannustoimittajalla on aikaa, hän käy keskustelua, ohjaa ja antaa vinkkejä”, Jänisniemi sanoi. Monet kirjat kuitenkin toimitetaan kustannustalojen ulkopuolella, joka saattaa Jänisniemen mukaan vaarantaa laadun.
Yrittäjyyteen liittyvät kirjavat käsitteet vilisivät puheenvuoroissa ja osallistujista löytyi niin pakko- kuin vapaaehtoisyrittäjääkin. ”On hyvä erottaa eri merkitykset; jos kääntäjä tekee töitä usealle toimeksiantajalle, on monesti yksinkertaisempaa olla yrittäjä”, Anna-Maija Ihander sanoi. Toisenlaisessa tilanteessa on näennäisyrittäjä, joka ennen työskenteli verokortilla mutta nyt on pakotettu perustamaan toiminimi. Palkkiot eivät nouse, mutta kulut siirtyvät työntekijän maksettavaksi.
Kääntäjät haluaisivatkin nähdä itsensä tasavertaisina kumppaneina neuvottelupöydässä. Nykyisin moni tilaajista sanelee ehdot, mutta väistää vastuut ja kustannukset. ”Tässä on paperi, ota tai jätä” –tapauksissa aliarvioidaan tekijän ammattitaitoa.
”Käännössuomen merkitys suomen kielen kehitykseen on niin suuri, että kukaan ei tässä vaiheessa pysty sitä edes ymmärtämään. Kieli muuttuu niin hitaasti, että ihminen ei sitä tajua, mutta vuosikymmenissä niin nopeasti, että voi tapahtua vaikka mitä!” yleisöstä alleviivattiin.
Teksti: Sanna Nuutinen
Helsingin kaupungin elinkeinopalvelu koordinoi Luova kohtaamispaikka –tapahtumasarjaa, joka on osa Luova Suomi –hanketta.
