Teatterikorkeakoulu järjesti 2011-2013 teatterinjohtajakoulutuksen yhteistyössä Suomen Teatterit ry:n kanssa. Helsinki Dance Companyn (HDC) taiteelliselle johtajalle Jyrki Karttuselle teatterinjohtajakoulutuksen tärkein anti oli muiden johtajien esimerkki siitä, että johtamisesta voi myös selvitä.
Karttunen aloitti koulutuksen oman tanssiryhmänsä Karttunen Kollektivin edustajana, mutta jo toisena päivänä taustaorganisaatio vaihtui Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmäksi. Ajoitus oli täydellinen, kyseessä oli hänen ensimmäinen esimiespestinsä instituutiossa. Odotukset koulutukselle olivat suuret: ”Tuntui, että HDC:n johtajana edessäni oli hahmoton massa, hirveä työmäärä. Minun kohdallani lähdettiin liikkeelle A:sta.”
Johtamiskokemusta Karttuselle oli kertynyt omassa tanssiryhmässään sekä vapaalla kentällä projekteissa. ”Mutta se tapani johtaa pienryhmää ei toimisi tällaisella volyymilla”, Karttunen pohtii. Periaatteessa koreografi johtaa jokaista projektia. Periaatteessa samat ideaalit pätevät niin tanssiteoksessa kuin kaupunginteatterin tanssiryhmän johtamisessa.
Karttunen kokee, että parhaimman lopputuloksen johtaja saavuttaa, kun itse ymmärtää olla sivuhenkilö, ja mahdollistaa sen, että toiset ihmiset pystyvät loistamaan. Tähän ajatukseen hän palaa aina johtamisessa.
Koulutuksen osallistujien kesken toistui haaste taiteilijanroolin ja johtajanroolin yhteensovittamisesta. Karttusenkin työn arki pitää sisällään paljon taiteellista työtä – epävarmuutta, riskinottoa, eksymistä – joka vaatii tiettyä intiimiyttä ihmisten kanssa. Johtajana täytyy kuitenkin olla etäinen ja tiedostaa hierarkia. Tasapainotteluun liittyy myös taiteen ja rahan vastakkainasettelu.
Koulutuksessa esitellyt erilaiset teatterikonseptit eivät tuoneet Karttuselle paljonkaan uutta, koska hänen taustansa on tanssikentällä, jossa päinvastoin kiinteä rakenne tai konsepti olisi poikkeuksellinen. HDC:lla on oma, uskollinen yleisönsä, joka on teatterin näkökulmasta pieni, mutta tanssin kentältä katsottuna iso. Karttunen on kehittänyt koko ajan ajatusta, että ryhmän yleisöpohjaa avattaisiin vielä laajemmalle. Siksi HDC:ssa tehdään muun muassa paljon yleisötyötä.
Karttunen sai koulutuksesta itselleen tietoa, konkreettisia työkaluja ja ohjeita. Koulutuksen suurin oppi oli kuitenkin hänen mukaansa ”aika abstrakti”: lohdullinen ajatus siitä, että jokainen luo oman johtajuutensa. ”Jollei se (tapa johtaa) olisi minun näköinen, se ei olisi kestävä” Karttunen kuvaa, ja huomauttaa, että siinä on selkeä linkki esiintymiseen: Myös yleisö saa kiinni esiintyjän falskiudesta tai epäuskottavuudesta.
Tärkeä oppi oli myös se, että alaiset voivat hyvin kun johtaja voi hyvin. Siksi Karttunen muistuttaa itseään lenkillä käymisestä. Koska hänen koko uransa on ollut kehollista ilmaisua, tämän merkitys hyvinvoinnille on erityisen suuri. ”Sitä ei saa unohtaa, vaikka olisi kuinka kiire.”
Kirjoittaja: Pirita Tolvanen
Kuva: Sanna Peurakoski
____
Artikkeli on otettu muokatusti julkaisusta: Moniäänisyydestä yhteinen sävel - Näkökulmia johtamiseen, joka julkistettiin JOHDE-hankkeen päätösseminaarin yhteydessä 5.2.2014. Julkaisu keskittyy johtamiseen luovan talouden aikakaudella, erityisesti luovuuden ja verkostojen kontekstissa. Lue lisää ja lataa julkaisu osoitteessa www.luovasuomi.fi/tietoa/julkaisuja.
