”Suomi on yhden liikkeen maa”, tapasi entinen esimieheni sanoa. Kylpylöiden ja kesäteattereiden jälkeen vuoro taitaa olla kulttuurikeskusten. Julkisrahoitteisista pömpöösiratkaisuista ollaan päädytty vanhojen tehdashallien uusiokäyttöön luovien alojen yritysten käyttöön.

Itselläni on ollut ilo tutustua työni kautta näiden uusien kulttuurikeskusten tai luovien tilojen rakentumiseen ja organisoitumiseen Rytmikorjaamon kehittämishankkeessa. Vähän aikaa sitten olimme perustamassa Porvoon Taidetehtaalla kansallista verkostoa näiden luovien tilojen ja talojen ympärille (meitä onkin listattuna jo mukava joukko täällä). Muutamaa pioneeria ja jättiläistä - Kaapelitehdas  ja Kulttuuritehdas Korjaamo - lukuun ottamatta me edustamme Rytmiksen uusien tilojen 1-vuotissynttäreiden kynnyksellä talojoukon vanhimpia.

Oli talon organisaatiomalli tai omistuspohja mikä tahansa, kipupisteet tuntuvat silti löytyvän samoista kohdista. Taloudelliseen menestykseen ei liene mikään talo päässyt, liekö pyrkinytkään. Taiteen ja talouden, bisneksen ja harrastustoiminnan yhdistäminen asettaa haasteita, mutta samaan aikaan tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden uuden luomiseen.

Kyse on usein sisäisen viestinnän tai markkinoinnin onnistumisesta. Miten myydä ideat uskottavalla kielellä samaan aikaan pukumiehelle ja rokkikukolle? Joku viisas (googlen mukaan emeritusprofessori Osmo A. Wiio) onkin sanonut, että ”viestintä epäonnistuu lähes aina, paitsi sattumalta”.

Sattumille pitää vain antaa sijaa.

Kulttuurikentällä pelattaessa tuntuu, että ilman sattumia ei tule menestyksiä. Taidetta ei (useimmiten) synny virka-aikana ankeassa toimistokopissa. Luovien keskusten tarkoitus on edesauttaa näiden sattumien tapahtumista – tilasuunnittelulla, väljillä organisaatiomalleilla ja usein tuntuu, että myös sillä rahan niukkuudella. Rytmikorjaamolla esimerkiksi kenelläkään ei ole omaa keittiötä, jolloin kahvia nautiskellessa on suuri vaara liikeidean veroiselle sattumalle toisen yrittäjän kanssa.

Luovat tilat haastavat siis myös uudenlaiseen työn tekemiseen.

Työ ja vapaa-aika ovat sekoittuneet jo ajat sitten ja luovien tilojen erilaiset konseptit tukevat tätä kehitystä. Kulttuuritehdas Korjaamo lanseerasi juuri ”kolmannen tilan”, jota sisältöjohtaja Raoul Grünstein määrittelee ”ei ihan työpaikaksi eikä ihan kodiksi” (HS 16.8.2012). Kyläyhteisömäisestä tilasta löytyy niin hiljentymiseen tarkoitettu kasvihuone, kokoustekniikalla varustettu mediahuone kuin olohuone-keittiö –yhdistelmäkin.

Luovat tilat taitavatkin olla tämän ajan kyläyhteisöjä. Tule kylään Seinäjoen luovaan keskukseen Rytmikorjaamolle!

Johanna Hietanen

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Aluekehitysyhtiö Frami Oy:n hankkeessa Rytmikorjaamo palveluiden ja sisällön tuottajana.

Lisää kirjoituksia Frami oy:n blogissa.